Näinpä on tämäkin opiskelu- aika hiljalleen takanapäin, enkä ole vielä päivääkään harmitellut sitä, kuinka pari vuotta sitten vaihdoin lennosta alaa. Aluksihan minun piti opiskella itseni kokiksi - vaan kuinkas sitten kävikään....? Huomasin olevani kenties väärällä alalla, ei sillä ettei kokkaaminen olisi mieleistä, mutta jokin puuttui..kenties into tai motivaatio alaa kohtaan.
En kuitenkaan halunnut opintojani lopettaa, vaan otin selvää, josko olisi mahdollista vaihtaa alaa toiseen - ja pian huomasinkin olevani matkalla toimitilahuoltajaksi! Kuinka siitäkin tuntuu olevan vasta niin vähän aikaa....
Tämänkin ajan sisällä on tapahtunut kaikenlaista - olen käynyt läpi masennuksen ja todella pahan taloudellisen kuilun, olen aloittanut uuden elämän, tehnyt töitä yötäpäivää, saanut työpaikan, menettänyt ihmisiä ja löytänyt niitä oikeita tilalle (muun muassa parhaan ystäväni löysin koulusta), saanut elämäni taas rullaamaan ja löytänyt inspiraatioita asioista opintojen ulkopuolella, jotka puolestaan ovat tukeneet tätä tietä.
Ennen kaikkea haluaisin kiittää opettajia, jotka ovat minua jaksaneet kaiken sotkunkin keskellä. Olen hyvä ihminen, jonka elämäntilanne on välillä heitellyt minne sattuu, mutta yrittänyt olen skarpata loppuun asti. Varmaan olen aiheuttanut huolta ja harmaita hiuksia, mutta silti olette uskoneet että minusta on tähän. Ja uskon että jos säilytän tämän asenteen työhöni, pystyn kehittymään vielä eläkeikään asti yhä paremmaksi siinä mitä teen!
Uskon että jatkan alalla eteenpäin, ja ehkä vielä törmään tuttuihin kasvoihin. En usko että te minusta niin helpolla pääsette ;)
