Työ oli todella antoisaa ja mielekästä. Päivät alkoivat 6.30 ja 9.30 välillä, joka päivä vähän eri aikaan.
Työ oli ennenkaikkea avustamista päivittäisissä rutiineissa - pukeutumisessa, riivumisessa, wc:ssä käydessä, ruokailemisessa, nukkumaan mentäessä, ulkoillessa, leikkimisessä, lukemisessa, askarteluissa ym. Toivottavasti lapsilla oli minun kanssa yhtä hauskaa kuin minulla oli heidän kanssaan! :)
Toisinaan kävi mielessä - miksi toimitilahuoltajan tulee suorittaa tällainen jakso esimerkiksi päiväkodissa? Olin Perussiivouksen harjoittelussa Niiralan päiväkodilla, ja siellä emme olleet lasten kanssa missään tekemisissä - emme avustaneet heitä ollenkaan KOSKA se ei ole toimitilahuoltajan tehtävä.. Toisaalta onhan vielä paikkoja (esim yksityisiä hoitopaikkoja), jotka ovat ehkä niin pieniä, että meidänkin ammattiryhmän tulee osata avustaa tarvittaessa myös tällaisissa töissä. Ja esimerkiksi Männistön hoitokodissa (vanhusten) laitoshuoltajat joutuvat päivittäin kohtaamaan asiakkaita erilaisissa tilanteissa.
Lähdin top- jaksolle aika epävarmoin mielin - se ei käytännössä ollut oma valintani, vaan se oli minulle laitettu. Alussa minut ikään kuin "töytäistiin epämukavuusalueelle" - en tiennyt lapsista juuri mitään.. Mutta jälkikäteen en vaihtaisi sitä mihinkään muuhun jaksoon! :)
Tästäkin minulla oli sähköpostissa suunnitelma - MUTTA en sitä tänne osannut liittää (blame it on me), eli kirjoittelen tähän hieman näytöstäni :)
NÄYTTÖPÄIVÄ: (7.4.2015)
Päivä tulee olemaan niinkuin muutkin päivät - mennään sen mukaan mitä eteen sattuu. Turha tehdä liian tiukkoja suunnitelmia, joten jätin itsekin tilaa muutoksille.
Aamu alkoi kielikylvyllä - päiväkoti oli siitä erityinen, että se tarjosi lapsille pienestä asti englannin kielen kylpyjä kerran viikossa. Käytännössä aamupiiri vedettiin kokonaan englanniksi.
Piirin jälkeen rupesin auttamaan lapsia pukeutumisessa ja kenkien laitossa. Varsinaisena näyttötehtävänäni oli suunnitella pienelle lapsiryhmälle jonkinlainen aktiviteetti - leikki-, askartelu-, tai musiikkihetki, tms. Joten valitsin ulkoleikin!
Autettuani lapset ulos lähdin sinne itsekin. Tarkoituksena oli pelata peliä nimeltä "peili", joka oli melko yksinkertainen mutta sopivan haastava sen ikäisille... MUTTA (tässä ensimmäinen muuttuja) lapset ei kiinnostuneetkaan kyseisestä pelistä, VAAN jouduin improvisoimaan ja keksimään lennosta toisen pelin... kyseessä oli ikisuosikki hippa! Ja siitäkös se riemu repesi, ja sain jopa mukaani enemmän lapsia kuin olin suunnitellut. Ja leikin jälkeen suoraa palautetta "Olipa ihan sikahauska leikki, tosi kivaa!" Ja sehän se onnistuneen hetken paras palaute olikin! :)
Sisälle mentäessä autoin lapsia riisumisessa, jonka jälkeen riensimme syömään. Ruokailun aikana pidin vain silmällä yleistä käyttäytymistä ja puutuin tilanteisiin jos ne meinasivat riistäytyä käsistä.
Ruuan jälkeen oli päikkäri- aika. Lapset nukkumaan mars mars! Tehtäväni siinä oli rauhoitella lapsia ja saada heidät nukkumaan. Toiset nukahtivat hyvin ja helposti, toisia joutui vähän silittelemään ja olemaan vieressä, jotta tilanne rauhoittuisi. Mutta kuten aina, lopulta jokainen nukahti, ja saimme pitää itsekin hoitajien kanssa pienen lepohetken kahvin parissa.
Lapsien heräillessä pikkuhiljaa, ohjeistin heitä hiljaisiin leikkeihin toisia häiritsemättä. Siivoilin ja järjestelin tiloja sillä aikaa kun lapset nukkuivat - kaikki aika hyötykäyttöön!
Päiväunien jälkeen mentiinkin jälleen syömään, nyt oli välipalan aika. Sama homma kuin lounaalla, pidin silmällä yleistä meininkiä ja sain itsekin ehkä vähän syötyä pientä välipalaa.
Päivän päätteeksi (ennen päivän loppua) ehdin vielä auttamaan lapset toistamiseen pihalle, autoin pukemisessa ja kenkien laittamisessa. Samaa matkaa viimeisen mukana pääsin itsekin lähtemään kotiin hyvän näyttöpäivän jälkeen! Mahtava fiilis!
POHDINNAT:
Mahtava, ja haikea olo oli lähteä viimeisenä päivänä top- paikalta. Opin enemmän kuin muiden jaksojen aikana. Nimittäin ensimmäisenä päivänä minulla oli tunne, kuin minut oltaisiin heitetty "petojen kitaan", "tyrkätty epämukavuusalueelle"! Näin ajattelin, kunnes tajusin että lapsetkin ovat vain ihmisiä :D valaistuminen siitä syystä, ettei lapsista ollut juuri aikaisempaa kokemusta, en ollut ennen edes hoitanut lapsia! Opin niin paljon, ja toivottavasti lapsillekin jäi minusta hyvä kuva. Ainakin pyrin olemaan esimerkkinä asioissa ja ajattelemaan "asiakaslähtöisesti" :) Kiitos tästä!
Ps. Päiväkodissa, ollessani lasten keskellä, sitä vasta hiljalleen muistaa mitä on olla lapsi - ja se on välillä tärkeää muistaa vielä näin aikuisuuden kynnyksellä, arjen pienissä askareissa. Ehkä sen elämän ei aina tarvitse olla niiiiiiin vakavaa taaplaamista! ;)
Piirin jälkeen rupesin auttamaan lapsia pukeutumisessa ja kenkien laitossa. Varsinaisena näyttötehtävänäni oli suunnitella pienelle lapsiryhmälle jonkinlainen aktiviteetti - leikki-, askartelu-, tai musiikkihetki, tms. Joten valitsin ulkoleikin!
Autettuani lapset ulos lähdin sinne itsekin. Tarkoituksena oli pelata peliä nimeltä "peili", joka oli melko yksinkertainen mutta sopivan haastava sen ikäisille... MUTTA (tässä ensimmäinen muuttuja) lapset ei kiinnostuneetkaan kyseisestä pelistä, VAAN jouduin improvisoimaan ja keksimään lennosta toisen pelin... kyseessä oli ikisuosikki hippa! Ja siitäkös se riemu repesi, ja sain jopa mukaani enemmän lapsia kuin olin suunnitellut. Ja leikin jälkeen suoraa palautetta "Olipa ihan sikahauska leikki, tosi kivaa!" Ja sehän se onnistuneen hetken paras palaute olikin! :)
Sisälle mentäessä autoin lapsia riisumisessa, jonka jälkeen riensimme syömään. Ruokailun aikana pidin vain silmällä yleistä käyttäytymistä ja puutuin tilanteisiin jos ne meinasivat riistäytyä käsistä.
Ruuan jälkeen oli päikkäri- aika. Lapset nukkumaan mars mars! Tehtäväni siinä oli rauhoitella lapsia ja saada heidät nukkumaan. Toiset nukahtivat hyvin ja helposti, toisia joutui vähän silittelemään ja olemaan vieressä, jotta tilanne rauhoittuisi. Mutta kuten aina, lopulta jokainen nukahti, ja saimme pitää itsekin hoitajien kanssa pienen lepohetken kahvin parissa.
Lapsien heräillessä pikkuhiljaa, ohjeistin heitä hiljaisiin leikkeihin toisia häiritsemättä. Siivoilin ja järjestelin tiloja sillä aikaa kun lapset nukkuivat - kaikki aika hyötykäyttöön!
Päiväunien jälkeen mentiinkin jälleen syömään, nyt oli välipalan aika. Sama homma kuin lounaalla, pidin silmällä yleistä meininkiä ja sain itsekin ehkä vähän syötyä pientä välipalaa.
Päivän päätteeksi (ennen päivän loppua) ehdin vielä auttamaan lapset toistamiseen pihalle, autoin pukemisessa ja kenkien laittamisessa. Samaa matkaa viimeisen mukana pääsin itsekin lähtemään kotiin hyvän näyttöpäivän jälkeen! Mahtava fiilis!
POHDINNAT:
Mahtava, ja haikea olo oli lähteä viimeisenä päivänä top- paikalta. Opin enemmän kuin muiden jaksojen aikana. Nimittäin ensimmäisenä päivänä minulla oli tunne, kuin minut oltaisiin heitetty "petojen kitaan", "tyrkätty epämukavuusalueelle"! Näin ajattelin, kunnes tajusin että lapsetkin ovat vain ihmisiä :D valaistuminen siitä syystä, ettei lapsista ollut juuri aikaisempaa kokemusta, en ollut ennen edes hoitanut lapsia! Opin niin paljon, ja toivottavasti lapsillekin jäi minusta hyvä kuva. Ainakin pyrin olemaan esimerkkinä asioissa ja ajattelemaan "asiakaslähtöisesti" :) Kiitos tästä!
Ps. Päiväkodissa, ollessani lasten keskellä, sitä vasta hiljalleen muistaa mitä on olla lapsi - ja se on välillä tärkeää muistaa vielä näin aikuisuuden kynnyksellä, arjen pienissä askareissa. Ehkä sen elämän ei aina tarvitse olla niiiiiiin vakavaa taaplaamista! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti